86 päivää...

täytyy aloittaa tällä kertaa pyytämällä anteeksi tätä hetkellistä hiljaiseloa... ei oo taas muka millään kerinnyt. ja toisaalta inspiraatiota olis varmaan enemmän kun tietäis että joku muukin oikeesti lukis näitä juttuja, eikä me t:n kanssa täällä kahestaan vaan naureskeltais tyhmille vitseillemme... kun eihän me itseämme varten tätä tehdä, vaan teille rakkaat ystävät, teille! ;) ei voi kyllä kun ihmetellä ja ihastella tota tahtia millä tota bb:tä eli big brotheria taltioidaan ja raportoidaan tonne nettiin! mäkin oon täällä melkosen tietokone-addiktion itelleni kehittäny ja silti tuntuu että joka kerta kun koneelle istahdan, niin sinne on tullut joku uus juttu. juttujen tasosta voidaankin sitten käydä ihan eri keskustelu, mutta toisaalta ei nää meidänkään tekstit mitään oscarin (tai nobelin tai mitä niille kirjailijoille nyt jaetaankaan...) arvoisia ole, eikä me tahdissa ylletä lähellekään samaan... joskin niillä taitaa siellä bb:ssä olla joku jolle oikein maksetaan niistä jutuista, kyllä mäkin rahasta tätä kirjottelisin... ;)

bb on täällä muutenkin ollut päivän puheenaihe - ainakin mun korvieni välissä. oon sitä vähän kelaillu, sehän on nimittäin kaikessa outoudessaan ja sairaudessaan aika mielenkiintonen ohjelma. oikein tirkistelijän taivas. ja siinäkin mielessä mielenkiintonen tapaus että me ollaan t:n kanssa oltu siihen ohjelmaan koukussa kohta kolme kuukautta ja mitään muuta ei olla nähty kun alotusjakso! mulla on ollu oikein haikee olo kun bb kohta loppuu... kelatkaa! ei normaalia... joskaan kukaan ei oo kyllä koskaan sanonu että muutenkaan olisin... ;)

se haikues johtuu ehkä suurelta osin siitä, että mä tunnen täällä jonkunlaista kohtalontoveruutta niiden ihmisten kanssa. ne meni sinne taloon samaan aikaan kun me lähettiin tänne. meidän seikkailut on siis kestäneet aika tarkalleen yhtä kauan ja tavallaan mekin ollaan täällä ulkomaailmasta (lue suomesta) eristyksissä... ja nyt kun bb loppuu, niin iskee jotenkin tajuntaan se kuinka kauan me ollaan täällä jo oltu. ja sitten iskee tajuntaan se, että vielä viis kertaa näin pitkään on jäljellä... vähintään.

tää koulu-taival pitäis olla ainakin mun laskujen mukaan siihen mennessä tahkottu läpi, joskin toi juridiikka vähän tökkii ja saattaa vaatia kertausharjoituksia ainakin ensi syksynä... mutta siis periaatteellisella tasolla nyt kumminkin. ja sitten sen jälkeen... niin eihän sitä koskaan tiedä. mitään muuta ei ole vielä suunniteltu kun se, että t:n kanssa lähdetään vähän pitemmälle reissulle jonnekin lämpimään ja eksoottiseen paikkaan kun täältä päästään (tää malmö kun ei vielä ihan mee tohon lämpimän ja eksoottisen paikan kategoriaan...). tänään toi t tosin valikoi tylsemmän puoleisella luennolla ruotsalaisia nimiä lapsilleen, että en sitten tiedä kuinka pitkälle vietyjä tulevaisuuden suunnitelmia sillä on tehtynä... ei sitä miestä ainakaan vielä oo täällä näkyny! ;) tulevaisuutta en ite kyllä oo kauheesti kerinny ees miettiä... mulle on moni sanonut että mun ei edes kannattais ajatella, se ei kuulemma sovi mulle... ja nyt tässä ei kyllä oo juuri kerinnykään. mun puolesta on silti onneks ajateltu... vanha ystäväni salmisen ida nimittäin kirjotti lokakuun puolessavälissä tulleessa mailissaan aika pysähdyttävästi:

Mietin tossa just aamulla että sä et varmaan koskaan
tuu sieltä takas.Ihmisille käyniin. Tapaat jonku
snyggingin ja jäät sinne. Käyt sitten sukujuhlissa
silloin tällöin. Näin mä oon sen nyt sun puolesta
järkeillyt.

niin no... eihän sitä koskaan tiedä. kai sitä kaikki kuitenkin loppuu
aikanaan kun ei big brotherkaan kerran ole ikuista... ;) ja idalle terveiset,
että vastaus on kyllä tulossa... ;)

meillä on tv:n puolella täällä keskitytty edelleen tohon idolsiin. finaali
on 2.12, eli meiän muuttopäivänä ja asianmukaiset kisakatsomo-
valmistelut on jo tehty, tai no, ainakin suunniteltu... :) idolsiin liittyy
myös huomisen päivän suuri tapahtuma... neljä kappaletta jo
leikistä tippuneita finalisteja on nimittäin täällä meidän uudessa ica
marketissa, eli jättimäisessä lähikaupassamme esiintymässä! joutuu
ehkä mennä kameran kanssa eturiviin... tai sitten ei ;) mutta voinen
kuitenkin luvata, että lopputuloksen näette tavalla tai toisella täällä... :)

tv-juttujen ohessa me ollaan täällä myös keskitytty elokuviin, joita
ollaan joidenkin mielestä kateltu jopa todella paljon... eilen illalla
vetästiin chocolat, eli pieni suklaapuoti, jota katsoessa kyllä kuola
meinaa valua suupielistä... sekä suklaan että johnny deppin takia. ;)
ja maanantaina oli juhlapäivä kun oltiin yläkerran vosujen kanssa
kattomassa uutta harry potteria :) pitkällisen analyysin jälkeen
päädytiin siihen, että hyvähän se taas oli, vaikka salmista vähän meinas
pelottaakin... ;)

mutta toisinaan tosiaan elokuvat on jopa todellisuutta ihmeellisempiä...
vai mites päin se nyt menikään..? mutta enihuu... totuus on todellisuutta,
niinkun nykäsen matin uusin elämänviisaus kuuluu. :)

-J-