232 päivää...

morje,

mun piti kuitata jo noita salmisen lätkä-vuodatuksia, mutta jätin sen sitten tekemättä kuitenkin... osoitin olevani sellaisen yläpuolella... ;) mutta nyt tulee sitten kevyttä tilitystä kuitenkin. on nimittäin sekä yksi suuri surunaihe että yksi iso ilo.

rikotaan vähän kangistuneita kaavoja ja aloitetaan siitä positiivisemmasta päästä. eli olen jälleen kerran iloinen ystävistä, niin iloinen kuin vain voi ihminen olla :) rakkaasta ystävästäni petrasta nimittäin kuului tänään pitkästä aikaa! ja oikeastaan koko niiden porukasta, eli tero sai tuttuun tyyliinsä molemmat täällä päässä puhelimen vieressä kykkineet tytöt kikattamaan suorastaan hervottomasti ja pikku-vilmankin juttuja sieltä taustalta kuului, niin paljon kuin nyt muutaman kuukauden ikäisestä neidistä voi kuulua :) 45 minuuttia siinä meni ja varmasti tuli todella kalliiksi, mutta kyllä kannatti :)

totesin siinä samalla myös että on sääli kuinka ystävien kanssa puhuminen on loppunut lähes kokonaan... teinivuosinani vietin aivan liikaa aikaa puhelimessa (ainakin jos meidän isältä kysytään...) eikä se kännykkä ihan vieras kapistus ole ollut viime vuosinakaan, joskin tulin lähinnä tunnetuksi tekstiviestiterrorismistani - kiitos siitä eräälle nimeltämainitsemattomalle suomalaiselle matkapuhelinoperaattorille ja heidän brilianteille liittymätarjouksilleen! nyt täällä ollessa sitä on köyhyydessä kieriskellessään ja kaikkia kuluja pelätessään jättänyt kavereille soittelemisen kokonaan.

edelleen täytyy sanoa, ettei ne sähköpostit kulje millään tuulennopeudella ainakaan minun ystäväpiirissäni, ja itse olen tähän yksi suurimmista syyllisistä... mese-sukupolveen kuuluvat vain harvat kaverit ja skypen on löytänyt sitäkin harvalukuisempi joukko (tai sitten en vaihtoehtoisesti ole löytänyt teitä sieltä skypen ihmeellisestä maailmasta...) ja vaikka joskus viestiteltäisiinkin ja "meselteltäisiinkin", niin ei se silti sama ole kuin toisen äänen kuuleminen!

tällaista olen siis täällä kaikessa blondin viisaudessani pohdiskellut... ;) ja kun vielä tuli petran kanssa puhuessa esille että tätä blogien kuningasta luetaan myös myllykoski-lontoo -akselilla, niin halusin tässä vielä sanoa kauniin kiitoksen petralle & terolle kans! ja erityismaininta myös almille, joka on urheasti soitellut tännepäin aina silloin tällöin :)

loppujen lopuksi tästä kaikesta voidaan siis yhteenvetona todeta, että pidetään yhteyttä ystävät! olette kaikki mulle tärkeitä, eikä varmasti mene pieleen vaikka puhuisin monikossa ja t:nkin puolesta... olette usein mielessä täällä ruotsinmaalla! ja pianhan sitten jo toivottavasti nähdäänkin :) apua-vaihe on päällänsä kun jäljellä on enää kuutisen viikkoa kesään ja oi niin paljon kaikkea pitäisi vielä keretä ennen kuin suomeutuminen on taas edessä...

ja ai niin, se huonompi juttu - kriisi suorastaan ;) sekin liittyy teroon ja petraan, jotka siinä kolmen vartin aikana tekivät suorastaan kammottavan havainnon ja väittivät minun alkaneen kuulostamaan porilaiselta! pahinta mitä ihmiselle voi elämässään tapahtua... anteeksi vaan ja kaikki kunnioitus teille porilaisille, tehän ette porilaisuudellenne mitään mahda kun olette siihen syntyneet, joten se annettakoon anteeksi... mutta omalla kohdallani porilaistuminen kielellisessä ilmaisussa ei todellakaan ole mikään iloinen asia... jotain on siis tehtävä ja äkkiä! yritän tästä lähin artikuloida mahdollisimman selkeästi ja espoolaisittain ja pidän huolen siitä, etten vahingossakaan nielaise sanojen viimeisiä kirjaimia. toivottavasti tilanne saadaan korjattua ennen kesää, etten joudu aivan täysin naurun alaiseksi... ;)

mutta toisaalta on vielä tähän loppuun lisättävä, että nyt jos koskaan on hyvä hetki porilaistua... ei ne ässät nimittäin todellakaan joka vuosi loista jääliekon sm-liigassa! ;) ja jääkiekosta puheenollen - täällä meni tänään elitserienin mestaruus färjestadille, eli valta vaihtui täälläkin...

aurinkoa!

-J-






mä oon yrittäny vaikka väkisinkin saada yhdistettyä jotain kuvia näihin löpinöihin, mutta koska tähän aiheeseen liittyen ei nyt mitään erityistä fotoa ole, niin läiskäistään tähän teidän kaikkien päivää piristämään tällainen otos maaliskuulta... olkoon se vaikka todisteena siitä, että kyllä meidän yhteiselo täällä edelleenkin ruusuisesti sujuu :)

ja oikeastaan tätä ystävyys-teemaa voidaan jatkaa vielä muutamalla kuvalla samaiselta illalta, jolloin illastettiin ja biletettiin täkäläisten ystäviemme melanien ja ottilian kanssa...

aika taiteellinen tää viiminen melaniesta... pisteet siitä t:lle! :)