406 päivää...

heippa,

nyt oli taas sen verran villiä toi kuluneiden päivien lukumäärän laskeminen, että lyhyellä matikallani en mene yhtään takuuseen lopputuloksen oikeellisuudesta... mutta paljolta toi luku näyttää kumminkin ja se on pääasia :)

pahoittelut taas, kun meistä ei ole vähään aikaan kuulunut... on pitänyt kiirettä. ja täytyy sanoa, ettei teistäkään ole juuri kuulunut! sähköpostia on tullut -jos mahdollista- viime syksyistäkin vähemmän ja äitin soittojakin on toisinaan oikein saanut odottaa... ;) mutta onneksi meillä tosiaan on täällä paljonkin muuta tekemistä kuin odotella että teistä kuuluisi... vaikka kivaa se olis silti, siis se että kavereista kuulisi, ei siitä pääse mihinkään.

mutta paljon on siis kerinnyt tapahtua sitten viime kirjottaman ja mä sain nakikseni alottaa kertomalla syyskuun viimisestä viikonlopusta. sillon, eli reilu viikko ennen virallista alhonvanhenemispäivää, huomattiin yhdellä lenkillä (kyllä, me siis todellakin kuntoillaan... ainakin toisinaan!), että täällä meiän västra hamnenissa tapahtuu kerrankin jotain. tohon läheiselle ulkoilualueelle, tai oikeestaan ihan käsittämättömän kokoseen koirapuistoon tohon ihan rantsuun, rakennettiin nimittäin kenttäratsastusrataa. pienen googlettelun jälkeen selvis että kyseessä oli lajin maailmancupin finaali ja tokihan meidän oli sinne "vanhoina ratsastajina" mentävä :)

sattu ihan sika-hieno ilma ja ihmisiä siellä oli jopa yli odotusten - siis meidän omien odotusten. oltiin ihan fiiliksissä, kun suomikin oli edustettuna pia pantsun ja ypäjä karuson toimesta. joskin huonostihan siinä sitten oikein suomalaiskansalliseen tyyliin kävi! pia oli komeasti kolmantena lauantain koulukokeen jälkeen ja me oltiin jo aivan valmiina hurraamaan kotimaiselle ratsukolle suomeksi maastoradalla. ennenkun ehdittiin "hyvä pia" huutaa, niin suomalaiskaksikko suorastaan "levis" epäonnekkaasti yhelle esteelle ja se olikin sitten siinä! onneks oltiin saavuttu paikalle niin aikasin että ehdittiin edes tämä ko. tapaturma näkemään. iltapäivällä ei sitten ollukaan estekokeessa enään mitään suomalaista katsottavaa, mutta muuten oli ihan kiva ja lepposa kokemus kumminkin... rupes itelläkin taas tekemään mieli hevosen selkään, vaikka viime kerrasta onkin jo aikaa... ja niille, joille tästä lauseesta heräsi jotain kaksimielisiä ajatuksia: olette pervoja! ;)

me yritettiin kovasti ottaa kisoista hienoja kuvia tätä blogia varten... ja näin me sitten siinä loppujen lopuksi onnistuttiin...












tossa kolmannessa kuvassa on voittaja ratsukko ranskasta, eli Nicolas Touzaint ja Galan De Sauvagere. yrittäköön ääntää ken haluaa... ;) ja toisiks viimisessä on kuuluttaja-äijä, joka oli muuten ihan kingi :)

sittemmin tännekin on tullu syksy ja sateet ja varsinkin mun golfaaminen on useinmiten heikon kelin vuoksi jäänyt vaan haaveeksi... mutta kai tässä vielä ehtii. salminen lupas kertoa enemmän siitä näitä kisoja seuranneesta viikonlopusta, mutta omasta puolestani voin todeta kumminkin, että kivaa oli. kiitoksia vaan ramille ja saksalaisille , danke vaan ja sillai :)

mulle iski tossa myös korvatulehdus ja jouduin monen mutkan kautta hakeutumaan lääkärille, joka ei täällä ollu ihan niin yksinkertanen toimitus kun kotipuolessa... varsinkin kun kaiken hyvän lisäks se lääkäri-pappa oli kotosin jostain jumalan selän takaa ja puhu sitä lääketiede-sanastolla varustettua ruotsiaan niin ihmeellisesti korostaen, että mitään selvää en saanu siitä mikä mua oikeastaan vaivas, mutta lääkkeet sain silti onneks kumminkin ;) siellä jourcentralissa me vietettiinkin viime viikon perjantai-ilta. ja lauantaina vetästiin viinikännit kahestaan kotosalla... katottiin yks parhaista jalkapallo-otteluista mitä tästä maailmasta löytyy (ruotsi vs. espanja), naurettiin naapurin pojille, jotka kuseskeli alas parvekkeelta ja kuunteli kamalaa teknojumputusta, suunniteltiin salmisen häitä ja sisustettiin vielä aamuyöstä mun huone uusiks :)

onneks me saadaan ens viikonlopuks vähän seuraa tänne, niin on ehkä hiukan järkevämmät touhut taas vaihteeks... ;) että tervetuloa vaan kylään katja!

niin ja siis niille tiedoksi, jotka eivät katjaa tunne, että kyseinen neitokainen on hyvä ystäväni, johon olen tutustunut lacrossen kautta, eli ollaan siis pelikavereita MAAJOUKKUEESTA... ;) paremmin ollaan tutustuttu toisiimme lacrossen ohella golfkentällä ja erityisesti tilittämällä mies-asioista... nyt meinataankin sitten viettää villiä sinkkuelämää perjantaista keskiviikkoon!

eli mä palaan sitten varmaankin ens viikolla asiaan ja kerron mitä kaikkea me täällä kehitettiin... ;) sitä ennen pitää puskea vielä vähän kouluhommia ja tänä iltana maata kaks tuntia sohvalla ja latsella wentworth milleriä, kun tulee speciel dubbel avsnitt av prison break! ei oo mullakaan helppoa... ;)

tack och adjö!

-J-