470 päivää, part 3....

eikä siinä vielä kaikki! nimittäin tänään kirjotetaan oikein antaumuksella blogiin, vaikka puoliyö on juuri ylitetty... ei nimittäin paljon paina, kun tehtiin kollektiivinen päätös skipata huomenna neljä tuntia juridiikkaa ja mennä kouluun vasta yhdeltä ;)

harmaudesta ja syysmyrskyistä jo valittelinkin... se on ollut siinä mielessä vähän kakspiippunen juttu, että on masentanu, mutta samalla ei oo ehkä tuntunut ihan niin pahalta istua kotona ja pluggailla... vaikka turha kai tässä on mitään teeskennellä – pahalta se tuntuu aina! ;) mutta on tässä onneks muutakin ehditty. mä oon päässy kohtuulliseen, eli niin hyvään kuin vain säät on sallineet, rytmiin mun golfharjotteluni kanssa - eilen viimeks kävin rangella. golfia joulukuun 11. päivänä näillä leveysasteilla on musta ihan hyvin :) mutta ei meillä sentään niin borea ole täällä ollu... come on, koulu ja golf alkaa kuullostaa jo vähän hikipinkojen hommilta! ja niitähän me ei olla... kaukana siitä... ;)

salminen jo vähän vilauttelikin sitä, miten ne muutamat tärkeät suomalaiset, jotka halosen tartsa unohti tänä vuonna kutsua kemuihinsa, vietettiin itsenäisyyspäivää. eli siis me ja poets of the fall. niillä oli siis keikka, jolle me päätettiin urheina tyttöinä lähteä. plus että me ollaan otettu vähän asiaksemme tukea tänne eksyviä suomalaisia, kun oltiinhan me palttiarallaa vuosi takaperin hanoi rocksiakin kuuntelemassa. ja tästähän tuli sitten meille tyypillisesti hyvinkin värikäs ilta tästä itsenäisyyspäivästä armon vuonna 2006...

ennakkotietoja oli ensinnäkin kahdenlaisia. toisten mukaan baari aukes seittemältä ja pojat soitti kaheksalta ja toisten mukaan sisään pääsi kasilta ja keikka alko ysiltä. vedettiin siitä välistä ja oltiin mestoilla aavistuksen ennen kaheksaa. jälkimmäiset tiedot osoittautu todeksi ja jouduttiin hetken aikaa palelemaan pihalla. ajatella, että oikein sitten jonotettiin keikalle, missä oli yhteensä ehkä 30-päinen yleisö ;) salmisella meinas oikein kuolavanat valua suupielistä, kun siinä muutaman hassun saksalaisen ja yhden ihanan suomalaisen kanssa odotettiin sisäänpääsyä. ja salmisen kuolaus ei siis johtunut markosta, vaikka se siis AIVAN ihku onkin ;) vaan siitä että sen teki aivan sairaasti mieli siideriä... oli kuulemma viikon odottanu sitä yhtä tuopillista.

siitähän sitten ratkeskin oikein suunnaton riemu, kun sisällä tarjoiltiin kahvia ja pullaa. ihan oikeesti. siis KAHVIA JA PULLAA. tai no, keksejä, mutta kumminkin... rokkikeikalla. ja vielä suomalaisen bändin. siinä sitten istuttiin nurkkapöydässä kokistölkkien kanssa ja osotettiin mieltämme, kun poets of the v***n fall soitti pari p****a biisiä uudelta levyltään. oli hienoa ;)

rock on! ;)







tiedetään, nää ei oo häävejä kuvia, mutta on me ainakin yritetty...

poets of the v***n fall on oikeestaan apulannan jätkien kehittämä termi, eikä meidän, mutta sillä hetkellä täytyy sanoa, että se tuntu todella osuvalta nimitykseltä kyseiselle kokoonpanolle! ;) kokis kuitenkin parantaa kaikki haavat ja kun pojat alko soittaa vanhan levyn biisejä, alettiin mekin päästä vauhtiin. ja kyllähän se siitä sitten iloksi muuttui :) biletettiin niinkun oltais oltu kovemmassakin kännissä kun sokeri- ja kofeiinihumalassa ja laulettiin täysillä aina sillon kun muut ei laulanu. kun eihän nää ruotsalaiset oikein osannu sanoja. täytyy sanoa, että bändi ei ollenkaan vaikuttanu loukkaantuneen pienestä yleisömäärästä, vaan otti täysillä sen vähän mitä oli saanu houkuteltua paikalle. ei ainakaan vaikuttais pissa nousseen pojilla päähän. marko hengaili moneen otteeseen yleisön joukossa ja kävi oikein kättelemässä meitäkin. me ollaan siis KOSKETTU ÄLLÖ-MARKOA, IIIIIIK! ;)

keikan jälkeen minä, jonka täytyy kanssa avata suunsa joka käänteessä, menin vielä rupattelemaan roudarin kanssa ja käskin kiittää bändiä vanhoista biiseistä. ja ulkopuolella keksittiin sitten vielä vähän omaa kivaa salmisen kanssa... ;)

pojilla oli biolan-keikkabussi kadunkulmassa odottamassa, mulla kajalkynä laukussa ja salmisella illan bussiaikataulut pinkillä post-it –lapulla. eli: ei muuta kun kauhee kikatus ja kamat uusiokäyttöön... ja tässä lopputulos:

sitten mentiin vastapäiseen baariin ottamaan ne himoitut siiderit ja väijyttiin ikkunasta koska meiän lappu huomataan... ja me kun ollaan tunnetusti niin vastuttamattoman ihania, niin eihän me saatu siellä kulmakuppilassa rauhassa istua. oltiin just keritty saada pyllymme penkkiin, kun siihen pukkas semmonen ihan linnakundin näkönen jätkä pikkuveljensä kanssa. ne oli ärsyttävän sinnikkäitä, se linnakundi jopa niin sinnikäs, että pikkuveljeäkin alko nolottamaan... ;) ja konstit oli monet, kun ne yritti änkeytyä meidän seuraan. uutta oli se, että ne ei suinkaan yrittäny tarjoutua ostamaan meille juotavaa, vaan käski meitä ostamaan itselleen bisset. no way, jose!

onneksi me ollaan kovia pimuja ja osataan pitään puolemme. ja dessutom siellä oli semmonen kiltti kinkki-tarjoilija joka vähän katto meiän perään :) häiriköistä siis päästiin eroon ja ennen pitkää poets of the fallkin nousi bussiinsa ja jatko matkaa. kukaan ei näyttäny huomaavan meiän lappua, vaan se lähti biolan-bussin tuulilasissa kohti göteborgia. mikäli se on selviytyny moottoritien viimasta, niin saatte varmasti lukea seuraavasta suosikista, kuinka marko ihastelee etelä-ruotsalaisten fanien ystävällisyyttä ja sujuvaa suomenkielentaitoa... ;)

tässä olikin kaikki tältä erää... joulunahan tunnetusti ne parhaatkin tv-sarjat jää yleensä tauolle, eikä edes tuu uusintoja niinkun kesällä... joten sama juttu pätee myös tähän meidän blogiin. me ollaan siellä, eli siis minä espoossa ja salminen porissa, enemmän tai vähemmän 20.12 – 7.1. ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni näkisin kaikkia itselleni rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! jos siis koet sellainen olevasi, niin puhelinnumero on sama vanha 050-3540003, eikä soittaminen edes maksa paljoa... ;) ja kun t jo hoiti ton meidän blogissa jo perinteeksi muodostuneen ”joulukuvaelman” eli tonttukuvan, niin ei kai tässä muuta, kun rauhallista joulua ja kuulemisiin!

-J-

470 päivää part 2...

tjena!

itsenäisyyspäivä sitten oli ja meni ja mekin päästiin juhlimaan sitä oikein suomalaisin menoin. oltiin kuuntelemassa paikallisessa baarissa poets of the fallia! aluksi oltiin ihan innoissamme, kunnes päästiin baariin sisään… siellä ei voinut ostaa alkoholia!!! kelatkaa! mähän siis olin aivan kuumana, ku olin odottanut viikon sitä että saan kylmän siiderin käteeni, mutta hah, niinpäs ei käynytkään! no muutenkin keikkaa odotellessa naureskeltiin ihan älyttömästi, muun muassa sitä, että bändiä oli tullut katsomaan noin 35 ihmistä, joiden joukossa oli myös yksi suomalainen. siis meidän lisäksi… tai siis ei me muuten varmaan oltais tiedetty että se on suomalainen, mutta siitä jotenkin oikein huokui suomalaisuus kun paidassa oli suomileijona ja alla luki finland… että näin… haha! me meinattiin kuolla jälleen kerran nauruun! no mutta keikka itsessään oli yllättävän hyvä, koska pelättiin että ne soittaa pelkästään niitä kamalia uusia biisejä, mutta kyllä se sitten meni aika fifty-fifty vanhojen ja uusien biisien kanssa! hyvä, kiva, bra, antaa tulla lisää vaan! bändi soitti hyvin ja riittävästi ja näin siis pelasti koko illan, eikä jäänyt onneksi sellaista makua että voi poets of the vitun fall! mutta j kertoo keikasta vielä lisää!

joululahjaostoksilla oltiin sitten viime perjantaina, ja kaikki tärkeimmät on nyt hoidettu, mikä sekin on todella hieno homma! eipä nyt sitte ainakaan iske sellainen perinteinen joulustressi. jouluvalot keskustassa on oikeesti aivan superihanat ja voi kun sitä lunta vielä olis ni kyllä se joulukin tuntuis olevan lähempänä. itse joulufiilikseen ei kyllä kumpikaan olla vielä päästy, mutta kai sekin sitten kohta kolahtaa kun matkanteko sinne suomeen alkaa…

on ollut kyllä kaikin puolin tosi rankka joulukuu ja nyt ollaankin lähentymässä sellaista tämän vuoden viimeistä koitosta, nimittäin tenttiä! perjantaina tuo kuolema taas koittaa, kun täytyy mennä kirjoittamaan ehkä koko koulutuksen tähän asti vaikeinta koetta… yleensä tenttiä on aikaa kirjoittaa neljä tuntia ja nyt aikaa on peräti viis tuntia, mikä tekee koitoksesta entistäkin pelottavamman! mutta me ollaan jo j:n kanssa päätetty että se on täysin sama miten koko paska menee, sillä sen jälkeen päästään viettämään ansaittua joululomaa! mielessä silti painaa hiukan myös se että kun tuo auvoinen loma on ohitse, on tiedossa vielä kaksi tenttiä ennen kuin uusi lukukausi alkaa. prkl. no mutta me ollaan päätetty myös että jouluna ei mitään sellaisia mietitä. että näin.

voi että me ollaan j:n kanssa päätetty vaikka mitä, myös ensi vuoden varalle! j muun muassa lupasi aloittaa terveellisemmän, huolettomamman ja järkevämmän elämän ensi vuonna… mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan? mun mielestä noi on jotenkin vähän ristiriidassa toistensa kanssa, mut mä oonki vaan mä. minäpä sitten olen vaan tyytynyt päättämään että pelastusrenkaan vatsan ympäriltä on kadottava ennen kesää, mut niinhän mä päätän joka vuosi… pitäkää peukkuja että se vihdoin tulevana vuonna onnistuisi! mutta nämä kaikki ja paljon muuta sitten ensi vuoden puolella! jees poks pallinaamat, tää olis nyt tän puolesta tässä, siis tämän vuoden osalta! oikein hyvää joulunodotusaikaa kaikille ja tietenkin oikein loistavaa ja tapahtumarikasta uuttavuotta niille joita en ehdi joulunaikaan nähdä…:) ja niille joita näen niin don`t you worry, kohta mä oonkin sitten siellä! tässä vielä hymyä huulille...



halauksia ja hyvän joulun toivotuksia!

-t-

470 päivää...

jaahas jaahas... sukulaiset ja muut surevat. täällä sataa. ja tuulee. on satanu ja tuullu oikeestaan koko syksyn – enemmän tai vähemmän. viime aikoina lähinnä enemmän. jarkko on ristiny tän meidän nykyisen kotikaupunkimme seattleksi, se kun on useimmiten näyttänyt juuri näitä parhaita puoliaan silloin kun jake hammond on ollut täällä. on jarkkoa jopa syyllistetty täkäläisistä sääilmiöistä, mutta sori vaan jake, kyllä tän syksyn perusteella on todettava ettet sä ehkä sittenkään oo säämies... ;)

eikä sadekaan niin vielä mitään, mutta tuuli. ja kun se ei oo mikään ihan pieni puhuri. saa nähdä mikä kaunis (tai vähemmän kaunis) päivä toi torso kaatuu tosta meiän niskaan... the windy city. pariisi, seattle, chicago... joo-o, on tää meiän malmö vaan kansainvälinen paikka :)

ja muuten kansainvälisyydestä puheenollen, niin meinasin tänään tippua tuolilta, kun sain sähköpostia serkultani merviltä, joka ilmoitti asuvansa malmönkadulla... siis vaasassa! kaikkea sitä kanssa... mulla heräs tosin paha aavistus siitä, että kyseessä oli jonkin asteinen huono vitsi... totuus ei oo vielä selvinny.

mutta nyt alkaa siis tää masentavan synkkä syksy olla takana. eikä se vielä mitään, että meillä on täällä ”etelässä” kymmenen astetta lämmintä ja sataa vettä, siis vettä eikä edes räntää, mutta että siellä suomessakin! ja vielä vaasan korkeudellakin! oon oikein yrittäny miettiä tarkkaan ja täytyy sanoa, että koko 23-vuotisen elämäni ajalta en muista yhtään sellasta mummun luona patanassa vietettyä joulua milloin ei olis ollu lunta. siihen on sentään voinu luottaa... mutta ei näköjään enää. mikä tätä maailmaa oikein vaivaa? ja niille jotka ei tiedä, niin patana sijaitsee siis pohjanmaalla, siellä vimpeli-veteli-kaustinen-kokkola –akselilla :)

mun suuret lautailu-suunnitelmatkin uhkaa kariutua... ja mä kun niin odotin, että joululomalla pääsis laskemaan... mutta on tässä onneks vielä melkein pari viikkoa armon aikaa. himoksen väelle terveisiä, että pliis, tehkää jotain ihmeitä siellä! ;)

laskemiseen liittyen, niin eilen sain taas yhden loistavan idean tulevaisuuttani ajatellen. aikaisemminhan nämä mahdolliset uravalinnat on sisältäneet muun muassa seuraavia kunnioitettavia ammatteja: floristi, maskeeraaja, elokuvaohjaaja, toimittaja, näyttelijä, käsikirjottaja, keramikkataiteilija, stylisti, jne. listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. ja uusin lisäys jonon jatkeeksi on siis hiihdonopettaja. siinä on nyt mun tulevaisuus :) ja kuinka ollakaan, niin tänään, vajaa vuorokausi suuren keksintöni jälkeen sain ensimmäisen oppilaani! almin kirsi soitti tänään ja ilmoitti haluavansa lautailuopetusta joulun välipäivinä. että siksikin olis se lumi toiveissa, että saatais almista seuraava shaun white. se on nimittäin niin, että lumilautailutaito on yksi niistä tärkeimmistä jutuista mitä tarvitaan los angelesin auringon alla! sinne ne almi ja siira meinaa tammikuussa muuttaa. ja mä meen kylään. se on jo sovittu. muussa tapauksessa almi kuulemma muuttuu myrkyksi, mikä voisi sekin olla ihan mielenkiintoista nähdä... eli täytyy vielä harkita vähän minne sitä keväällä reissaisi ;)

mutta nyt vihdoin asiaan... eli jos (ja todennäköisesti ei...) joku on ollut huolissaan siitä että mitä mulle kävi kun salminen lähti lemmenlomalle lanzarotelle, niin not to worry :) mulle tuli tänne nimittäin kaksi pelastavaa enkeliä, eli riikka ja sami.

riikka on rakas pelikaverini MAAJOUKKUEESTA, mikä tarvii yrittää aina mainita, koska se kuullostaa niin ”pöheeltä” ;) ja sami on edellisen tuore kihlattu. kaksikko kävi siis täällä oikein kihlajaismatkalla, joskin matkasta taisi olla sovittu aikaisemmin kuin kihlauksesta... :)

kaverit oli täällä mun seuranani ke-su ja oli kyllä oikein lepposaa. käytiin köpiksessä illums bolighusissa, shoppailtiin ja kierreltiin kaupungilla täällä, katottiin avsnitteja, laitettiin hyvää ruokaa, katottiin avsnitteja, katottiin avsnitteja ja valitettiin vaivojamme. ja tällä avsnitillahan on tietenkin luonnollisesti oma tarinansa :) olen onnistunut koukuttamaan aika monia sikäläisiä suosikkisarjaani prison breakiin, eli suomeksi pakoon – riikka ja sami näiden onnellisten joukossa. ja sana siitä, että hyllystäni löytyy sarjan koko ensimmäinen tuotantokausi dvd:llä oli ilmiselvästi kiirinyt jo kallioon saakka, sillä riikka halusi heti tänne päästyään ruveta katselu-hommiin. virittäessäni meidän huimaa kotiteatteriamme katselukuntoon, pohdiskeli kihlapari kyseisen sarjan ruotsinkielistä nimeä ja päätyi siihen, että se lienee ”avsnitt”. hyvinkin loogista päättelyä, dvd-paketin kannesta kun löytyy kyseinen sana. se vain tarkoittaa jaksoa, eikä siis ole ruotsalaisten sarjalle kehittämä nimi... ;) täällä katsokaas puhutaan asioista niin sanotusti niiden oikeilla nimillä eikä yritetä väkisin vääntää kaikkea kotimaiseen muotoon... kelatkaa nyt hei oikeesti... pako!

mutta joo, legendahan siitä avsnitista sitten tuli, koko tuotantokausi katottiin ja lupasin hommata kakkoskauden jaksot kaksikon seuraavaan visiittiin mennessä :) oli erittäin rentouttavaa lintsailla vähän ja unohtaa toi opiskelu pariksi päiväksi. joten kiitos siis vielä näin paljon jälkikäteen riikalle ja samille vierailusta ja tervetuloa uudelleen! riikka on muuten luvannu lähettää mulle valokuvia kyseiseltä reissulta, mutta ei oo kuulunu eikä näkyny...vinkki vinkki! ;) joten toistaiseksi laitetaan tähän loppuun tällainen söötti kihlakuva...

-J-