470 päivää, part 3....

eikä siinä vielä kaikki! nimittäin tänään kirjotetaan oikein antaumuksella blogiin, vaikka puoliyö on juuri ylitetty... ei nimittäin paljon paina, kun tehtiin kollektiivinen päätös skipata huomenna neljä tuntia juridiikkaa ja mennä kouluun vasta yhdeltä ;)

harmaudesta ja syysmyrskyistä jo valittelinkin... se on ollut siinä mielessä vähän kakspiippunen juttu, että on masentanu, mutta samalla ei oo ehkä tuntunut ihan niin pahalta istua kotona ja pluggailla... vaikka turha kai tässä on mitään teeskennellä – pahalta se tuntuu aina! ;) mutta on tässä onneks muutakin ehditty. mä oon päässy kohtuulliseen, eli niin hyvään kuin vain säät on sallineet, rytmiin mun golfharjotteluni kanssa - eilen viimeks kävin rangella. golfia joulukuun 11. päivänä näillä leveysasteilla on musta ihan hyvin :) mutta ei meillä sentään niin borea ole täällä ollu... come on, koulu ja golf alkaa kuullostaa jo vähän hikipinkojen hommilta! ja niitähän me ei olla... kaukana siitä... ;)

salminen jo vähän vilauttelikin sitä, miten ne muutamat tärkeät suomalaiset, jotka halosen tartsa unohti tänä vuonna kutsua kemuihinsa, vietettiin itsenäisyyspäivää. eli siis me ja poets of the fall. niillä oli siis keikka, jolle me päätettiin urheina tyttöinä lähteä. plus että me ollaan otettu vähän asiaksemme tukea tänne eksyviä suomalaisia, kun oltiinhan me palttiarallaa vuosi takaperin hanoi rocksiakin kuuntelemassa. ja tästähän tuli sitten meille tyypillisesti hyvinkin värikäs ilta tästä itsenäisyyspäivästä armon vuonna 2006...

ennakkotietoja oli ensinnäkin kahdenlaisia. toisten mukaan baari aukes seittemältä ja pojat soitti kaheksalta ja toisten mukaan sisään pääsi kasilta ja keikka alko ysiltä. vedettiin siitä välistä ja oltiin mestoilla aavistuksen ennen kaheksaa. jälkimmäiset tiedot osoittautu todeksi ja jouduttiin hetken aikaa palelemaan pihalla. ajatella, että oikein sitten jonotettiin keikalle, missä oli yhteensä ehkä 30-päinen yleisö ;) salmisella meinas oikein kuolavanat valua suupielistä, kun siinä muutaman hassun saksalaisen ja yhden ihanan suomalaisen kanssa odotettiin sisäänpääsyä. ja salmisen kuolaus ei siis johtunut markosta, vaikka se siis AIVAN ihku onkin ;) vaan siitä että sen teki aivan sairaasti mieli siideriä... oli kuulemma viikon odottanu sitä yhtä tuopillista.

siitähän sitten ratkeskin oikein suunnaton riemu, kun sisällä tarjoiltiin kahvia ja pullaa. ihan oikeesti. siis KAHVIA JA PULLAA. tai no, keksejä, mutta kumminkin... rokkikeikalla. ja vielä suomalaisen bändin. siinä sitten istuttiin nurkkapöydässä kokistölkkien kanssa ja osotettiin mieltämme, kun poets of the v***n fall soitti pari p****a biisiä uudelta levyltään. oli hienoa ;)

rock on! ;)







tiedetään, nää ei oo häävejä kuvia, mutta on me ainakin yritetty...

poets of the v***n fall on oikeestaan apulannan jätkien kehittämä termi, eikä meidän, mutta sillä hetkellä täytyy sanoa, että se tuntu todella osuvalta nimitykseltä kyseiselle kokoonpanolle! ;) kokis kuitenkin parantaa kaikki haavat ja kun pojat alko soittaa vanhan levyn biisejä, alettiin mekin päästä vauhtiin. ja kyllähän se siitä sitten iloksi muuttui :) biletettiin niinkun oltais oltu kovemmassakin kännissä kun sokeri- ja kofeiinihumalassa ja laulettiin täysillä aina sillon kun muut ei laulanu. kun eihän nää ruotsalaiset oikein osannu sanoja. täytyy sanoa, että bändi ei ollenkaan vaikuttanu loukkaantuneen pienestä yleisömäärästä, vaan otti täysillä sen vähän mitä oli saanu houkuteltua paikalle. ei ainakaan vaikuttais pissa nousseen pojilla päähän. marko hengaili moneen otteeseen yleisön joukossa ja kävi oikein kättelemässä meitäkin. me ollaan siis KOSKETTU ÄLLÖ-MARKOA, IIIIIIK! ;)

keikan jälkeen minä, jonka täytyy kanssa avata suunsa joka käänteessä, menin vielä rupattelemaan roudarin kanssa ja käskin kiittää bändiä vanhoista biiseistä. ja ulkopuolella keksittiin sitten vielä vähän omaa kivaa salmisen kanssa... ;)

pojilla oli biolan-keikkabussi kadunkulmassa odottamassa, mulla kajalkynä laukussa ja salmisella illan bussiaikataulut pinkillä post-it –lapulla. eli: ei muuta kun kauhee kikatus ja kamat uusiokäyttöön... ja tässä lopputulos:

sitten mentiin vastapäiseen baariin ottamaan ne himoitut siiderit ja väijyttiin ikkunasta koska meiän lappu huomataan... ja me kun ollaan tunnetusti niin vastuttamattoman ihania, niin eihän me saatu siellä kulmakuppilassa rauhassa istua. oltiin just keritty saada pyllymme penkkiin, kun siihen pukkas semmonen ihan linnakundin näkönen jätkä pikkuveljensä kanssa. ne oli ärsyttävän sinnikkäitä, se linnakundi jopa niin sinnikäs, että pikkuveljeäkin alko nolottamaan... ;) ja konstit oli monet, kun ne yritti änkeytyä meidän seuraan. uutta oli se, että ne ei suinkaan yrittäny tarjoutua ostamaan meille juotavaa, vaan käski meitä ostamaan itselleen bisset. no way, jose!

onneksi me ollaan kovia pimuja ja osataan pitään puolemme. ja dessutom siellä oli semmonen kiltti kinkki-tarjoilija joka vähän katto meiän perään :) häiriköistä siis päästiin eroon ja ennen pitkää poets of the fallkin nousi bussiinsa ja jatko matkaa. kukaan ei näyttäny huomaavan meiän lappua, vaan se lähti biolan-bussin tuulilasissa kohti göteborgia. mikäli se on selviytyny moottoritien viimasta, niin saatte varmasti lukea seuraavasta suosikista, kuinka marko ihastelee etelä-ruotsalaisten fanien ystävällisyyttä ja sujuvaa suomenkielentaitoa... ;)

tässä olikin kaikki tältä erää... joulunahan tunnetusti ne parhaatkin tv-sarjat jää yleensä tauolle, eikä edes tuu uusintoja niinkun kesällä... joten sama juttu pätee myös tähän meidän blogiin. me ollaan siellä, eli siis minä espoossa ja salminen porissa, enemmän tai vähemmän 20.12 – 7.1. ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni näkisin kaikkia itselleni rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! jos siis koet sellainen olevasi, niin puhelinnumero on sama vanha 050-3540003, eikä soittaminen edes maksa paljoa... ;) ja kun t jo hoiti ton meidän blogissa jo perinteeksi muodostuneen ”joulukuvaelman” eli tonttukuvan, niin ei kai tässä muuta, kun rauhallista joulua ja kuulemisiin!

-J-